Orkesterille on annettu markkinointimielessä lisänimi Uuden ulottuvuuden orkesteri. Sinfonietan toiminnassa haetaan ja saavutetaan uutta ja kauaskantoista sisältöä monella eri tavalla. Periodien toiminta ei pääty konserttiin. Konsertin päätyttyä jäljelle jää jälkityöstämistä ja editointia.
Sinfoniakonsertin toteuttamisessa ja konserttimateriaalin jälkityöstämisessä käytetään perustyökaluina vakiintuneita ja hyviksi havaittuja toimintatapoja. Konsertin äänittäminen, mikä oli osana suurempaa taltiointikokonaisuutta, toteutettiin sinfoniaorkesterin livekonsertin yleisillä taltiointimenetelmillä. Äänen osalta tähdättiin laadullisesti korkeatasoiseen tallenteeseen, jota myöhemmin voidaan työstää ja liittää erilaisten tuotantojen osaksi. Äänityksessä oli tallentamisen ohella tavoitteena, ettei äänityslaitteisto aiheuttaisi visuaalista haittaa konserttiyleisölle, verkkolähetystallennuksen videokuvalle, eikä konsertin yhteyteen rakennetulle multimediaesitykselle.
24.10.2002 järjestetyn konsertin äänittäminen palveli samanaikaisesti useita eri tarpeita. Samanaikaisesti kun konserttitilanteesta tehtiin tallenne verkkolähetysmediaan, konsertti äänitettiin myös digitaalinauhalle (DAT) silmälläpitäen myöhemmin valmistettavia CD-tallenteita. Ennen konserttia oli jo suunniteltu, että konserttitallenteesta jaetaan kaikille soittajille tallenne CD-formaatissa kuuntelureferenssiksi ja myös muistoksi konsertista. Sen lisäksi on ilmaantunut selkeä tarve käyttää tallennetta Sinfonietta Lentuan toiminnan esittelyn osana. DAT-tallenne toimii samalla myös alkuperäisäänityksen materiaalin varastona, mistä kokonaisuudessaan tai osittain tarvittaessa otetaan ’ääninäytteitä’ ja välitetään edelleen eri muodoissa erilaisiin informaatiovälineisiin.
Äänitystä suunniteltaessa päädyttiin siihen, että työ toteutetaan Kuhmo-talon laitteilla. Muita vaihtoehtoja ei ollut lähettyvillä, koska äänityskalustoa muuten ei ole saatavilla lähialueella. Konserttitapahtuman budjetti ei antanut mahdollisuutta vuokrata äänityslaitteistoa kauempaa. Kuhmo-talon äänityslaitteisto on aivan peruslaitteisto, osittain erittäin laadukas ja toisaalta taas puutteellinen. Konserttitalon sisäinen audiokaapelointi on erinomainen; kattava ja häiriötön. Olosuhteet ääni- ja valotarkkaamossa ovat teknisesti ja ergonomisesti kunnossa. Taltiointitilanteessa videokuvan miksaaminen ja myös verkkolähetystallentaminen suoritettiin samassa tarkkaamossa, mikä hivenen häiritsi tarkkaa äänitystyötä. Tilanteesta selvittiin kuitenkin teknisen ryhmän hyvän yhteishengen voimin.
Suurimmat puutteet olivat mikrofoneissa ja niiden ripustamisessa. Käytännössä ei ollut ainoatakaan ns. klassisen musiikin laadukkaaseen tallentamiseen sopivaa mikrofonia. Tarjolla oli oikeantyyppisiä mikrofoneja, mutta niiden laatu ja ominaisuudet eivät kestä kriittistä tarkastelua. Äänitystilanteen hallinnan ja lopputuloksen kannalta tärkein työvaihe on oikeantyyppisten mikrofonien asettaminen sopivaan paikkaan. Tämä työvaihe laitteistopuutteiden vuoksi ei toteutunut halutulla tavalla.
Äänittäminen toteutettiin niin, että saatiin aikaiseksi kelvollinen perustason äänite. Jatkossa tämän tallenteen tasoa voidaan pitää lähtökohtana kun korotetaan äänittämisen valmiuksia ja laatua. Vastaisuudessa otetaan huomioon ja opiksi tämän äänitystilanteen kaikki kokemukset. Äänityksen tekninen formaatti audiotallenteen osalta on DAT-nauha, 44,1 kHz, 16 bit. DAT-nauhalle tallennettiin konserttitilanteen miksattu balanssi suoraan stereomuotoon. Balanssi on rakennettu niin, että orkesterin sointi on verrattavissa studio-olosuhteisiin.
Konserttisalin akustiikkaa on äänitysvaiheessa tallennettu vain vähän. Materiaalin editoinnin yhteydessä on lisätty tilantuntua keinotekoisesti digitaalisesta kaikulaitteesta. Konserttitallenne tehtiin niin, että materiaalia tallennettiin reilusti ennen ja jälkeen varsinaisten soitto-osuuksien. Editointivaiheessa teosten aluista, lopuista ja osien väleistä on leikattu niin että lopputulos on siisti, mutta tallenteesta välittyy kuitenkin livetilanteen tuntuma.
Timo
Haverinen