Ohjelmistopohjaisen videoneuvottelujärjestelmän rakenne

Videoneuvotteluvalmiuksien leviämiseen vaikuttaa ennen kaikkea kaksi tekijää: Käytössä olevien tietoverkkojen kaista ja välineistön suorituskyky. Nopeat tietoverkot asettavat entistä vähemmän vaatimuksia laitteistolle. Voisi sanoa niinkin, että suorituskykyisessä verkossa laitteet ovat olennaisesti erilaisia verrattuna niihin välineisiin joita tarvittiin vuosituhannen alun heikkotasoisiin tietoverkkoissa.

Tänäkin päivänä maamme tietoliikenne perustuu 'laajakaistaan', jonka kapasiteetti ei kelpaa raskaan audiovisuaalisen viestinnän tarpeisiin. Kuljemme kuitenkin kohti tilannetta, jossa maaseudullakin asuvat tietoyhteiskunnan asukkaat saavat käyttäänä tarvittavaa todellista laajakaistaa jossa molempiin suuntiin välittyyy tyypillisesti ainakin kymmenieniä megabitteja.

Yleisessä tiedossa on, että työasemien suorituskyky on kaksinkertaistunut noin kolmen vuoden ajanjakson aikana. Tavallisen kotimikron tehot ovat nyt nousseet niin korkealle, että sellaisen varaan voi vähillä kustannuksilla, mutta riittävällä taidolla rakentaa toimiva videoneuvottelujärjestelmä.

Nykyisin myytävien työasemien taso on jo noussut niin korkealle, että niiden varaan voi hyvin rakentaa ohjelmistopohjaisen videoneuvottelujärjestelmän. Asiaa voi kokeilla riskittömästi, sillä eri tuotteista on saatavilla kokeiluversioita, jotka ovat lähestulkoon myyntituotteen veroisia.

NetMeeting-vaihtoehto

Mainitsin, että Vistaan saakka on kaikkiin Windows-järjestelmiin sisältynyt täysiveroinen videoneuvottelusovellus: NetMeeting. Ohjelma käynnistyy starttivalikolta komennolla conf. NetMeetingiä pidetään verkkoneuvottelun mallisovelluksena. Siihen sisältyy konferenssin hallinta, liitutaulu, sovellusjako, tiedostojen jako. NetMeetingin videoneuvotteluosuuskin toimii kelvollisesti.

Videoneuvotteluvälineenä NetMeeting edustaa noin vuoden 2000 tasoa, sillä välineen kehittäminen loppui heti vuosituhanteen vaihteen jälkeen. Tästä johtuen NetMeetingissä on eräitä oheislaitteita koskevia rajoituksia. Esimerkiksi USB-mikrofoneja ei voi käyttää, kun nykyiset ajurit eivät ole yhteensopivia kyseisen ohjelmiston kanssa.

Ohjelmisto

Esittelemäni ratkaisun ytimenä on Emblaze-VCON -nimisen israelilaisen firman vPoint HD -tuote. Kilpailevalla Polycomilla on vastaavanlainen videoneuvotteluohjelmisto, jonka nimi on PVX. Nämä ohjelmistot on niin hyvin suunniteltu, että esimerkiksi kuvan laatu on suorituskykyisessä tietokoneessa yhtä korkealla tasolla kuin videoneuvottelulaitteissa. Israelilaisen firman tuotteen etuna on, että heillä on järjestelmäkehittäjille kehityskitti, jonka avulla kehittäjä voi kohtuullisella vaivalla aikaansaada räätälöityjä ratkaisuja eri tarpeisiin.

Emblaze-VCON:in alustalle voi rakentaa audiovisuaalisia sovelluksia, joiden avulla on mahdollista välittää hyvin toimivia ja käyttäjäystävällisiä maakunnallisia ja kunnallisia palveluja. Pitäisiköhän tällainen työ panna alulle ruohonjuuritason todellisissa käyttötilanteissa, esimerkiksi omassa kylässämme? Asia tulee ajankohtaiseksi viimeistään siinä vaiheessa kun kylän talouksia yhdistää hyvin toimiva, optiseen kuituun perustuva kyläverkko. Sen avulla voimme tuottaa puhelinta ja televisiota muistuttavia helppokäyttöisä palveluja jotka lisäävät kylän viihtyisyyttä ja elinvoimaa.

Mikrofoni

Korostin, että jotta tällainen ohjelmistopohjainen videoneuvotteluväline toimisi kunnolla, tulee käyttäjän hankkia tarpeeksi korkeatasoisia oheislaitteita. Mikrofonin laatuun kannattaa kiinnittää erityistä huomiota, sillä puheen ymmärrettävyys on ainakin pedagogisissa sovelluksissa aivan ratkaiseva tekijä toimivan järjestelmän rakentelussa.

Työpöydän ääressä voi hyödyntää yksinkertaisen pöytäjalustan kanssa hyvätasoisia, mutta varsin edullisia kondensaattori- ja dynaamisia mikrofoneja. Tällaisen mikrofonin hinta vaihtelee huomattavasti. Esim. Shuren perusmikrofoni maksaa noin 100 euoroa.

Videoneuvottelukäyttöön sopii erityisen hyvin eräät laatanomaiset mikrofonityypit, joita kuvataan englanninkielisellä määreellä 'boundary' mikrofoni. Näitä boundary mikrofoneja on erihintaisia ja esimerkiksi videoneuvottelulaitteiden mukana tulevat malliit ovat kohtalaisen kalliita. Kondensaattorimikrofonit taltioivat herkemmin puhetta kuin dynaamiset.

Kehitin Noretron-nimisen yrityksen kanssa järkevänhintaisen ratkaisun Shure-merkkisen ns. boundary kondensaattorimikrofonin varaan. Noretronin tarjoama mikrofonityyppi on MX391/C. He tekivät minulle kondensaattorimikrofonin tarvitseman ns. fantomjännitteen välittävän sovittimen, jonka sain kaupan päälliseksi. Äänen laatu on erinomainen. Pöydälle asetettu laattamikrofoni välittää vaivattomasti ja moitteettomasti puheenvuoroni videokonferenssiin.

Kaiutin

Käytin demonstraationi äänentoistossa iisalmelaisen Genelec:in aktiivikaiuttimia. Ne ovat huipputason välineitä joihin kannattaa investoida esim. kylätoimiston ja kyläkoulun videoneuvottelujärjestelmässä. Kaiuttimien sijoittelu on helppoa, sillä ne voidaan kätevästi asentaa mikrofonijalustalle tai seinätelineeseen. Genelecin kaiuttimia käytetään musiikin äänittämiseen, joten ne soveltuvat erinomaisesti myös musiikinopetukseen liittyviin videoneuvotteluihin.

Vaatimattomammassa kotikäytössä selviää hyvin myös halvemmalla kalustolla. Kaukoidän valmistajat tuottavat nykyään kohtuullisen hyviä ja erittäin edullisia välineitä, jotka kelpaavat kodin tai toimiston viestintään. Kotona työpöydälläni on 39 euroa maksaneet Logitechin multimediakaiuttimet, jotka toistavat kohtuullisen hyvin puhetta.

Headsetvaihtoehto

Mikrofoniksi ei kelpaa kylän Skype-kouluttajien suosittelemat halvat PC headsetit. Jos tarkoituksena on rikkoa välineitä, niin siihen tietysti nuo laitteet soveltuvat paremmin kuin kalliit mikrofonit. Halpa laite on hepposemmin valmistettu ja menee helposti rikki kun ensimmäisen kerran ajaa konttorituolilla mikrofonikaapelin yli.

Kuulokemikrofoni -yhdistelmä eli headset sopii hyvin videoneuvotteluun (ja myös Skypeen), sillä kuulokkeiden kanssa ei tarvita kaiunkumousta. vPoint HD:ssä on kuitenkin hyvin toimiva kaiunkumousmekanismi. Ohjelmiston käyttäjän ei tarvitse turvautua ajan mittaan aika rasittavaksi käyvää headsettiä.

Käytän AKG:n HSC 200 kuulokkeita, joissa on ammattitason kuulokkeet, kunnollinen kondensaattorimikrofooni ja jykevät kaapelit. Niiden käytön edellytyksenä on kuitenkin, että työaseman äänilaite tuottaa tarvittavan fantomesijännitteen. Jos emolevyn audiolaitteessa tai äänikortissa ei ole fantomjännitettä, täytyy hankkia erillinen, muutaman kympin maksava äänikortti. Jos esijännitteen tuottaminen käy ylivoimaiseksi, on mahdollista hyödyntää esimerkiksi saman valmistajan rinnakkaista mallia HSD 200, jonka mikrofoni on dynaaminen.

Äänilaitteiden hallinta

Videoneuvottelukoneen äänijärjestelmän rakentelua haittaa Windows-käyttöjärjestelmien surkea mikserilaitteiden hallinta: Se käynnistyy Vistaa edeltävissä järjestelmissä starttivalikota sndvol32-komenolla, jonka lisäksi asetuksia säädetään myös ohjauspaneelin ääniapletin kautta. Kun koneeseen helposti (esim. halvan ns. www-kameran myötä) tulee asennettua useita miksereitä ja mikrofonilaitteita, riistäytyy tilanne helposti käsistä, kun ei käyttäjä osaa säätää laitteita mainitussa vaikeaselkoisella hallintaohjelmalla.

Ongelmien vähentämiseksi tein MixerBrowser sovelluksen, joka kerralla esittelee kaikki välineet ja kontrollit. Käyttäjä voi tallettaa erilaisia konfiguraatioita eri tilanteita varten. 'Videoneuvottelu' voisi olla erään tällaisen setuptiedoston nimi. (Huomaa kuitenkin, että en ole päivittänyt sovellusta Vista-yhteensopivaksi).

Kamera

Nykyisten www-kameroiden kuvanlaatu ei oikein kelpaa vidoeneuvottelukuvan tuotantoon. Suurin osa käytössä olevasta mallistosta tuottaa TV-kuvan neljännestä vastaavan kuvapistemäärän. Sain testikappaleen Creative Labs:in Live! Cam -laitteesta. Siinä on tarvittava TV-resoluutio, mutta esimerkiksi kuvan tarkkuus ja valaistuksen tasaus jättää toivomisen varaa.

Olen myös kokeillut FireWire-liitännän kautta kytketyn DV-kameran käyttöä. DV-kameroissa on yleensä aina loistava kuvanlaatu jos niitä vertaa videoneuvottelukaemeroihin. FireWire-liitäntä on valmiina monessa multimediatyöasemissa ja joissakin äänikorteissa, mutta erillisen FireWire-sovitin kortti on hankittavissa 20-30:lla eurolla. Kuoluihin ja kokoushuoneisiin ostetaan nykyisin kalliita dokumenttikamerajärjestelmiä, mutta tämä alta 300 euron hinnalla hankittu väline tuottaa laadullisesti paljon korkeatasoisemman kuvan. Tilanne johtuu DV-kameroiden suurista valmistussarjoista. Samalla on todettava, että myös tavallisella digikameralla voi saada aikaan varsin korkeatasoisen kuvan.

Kylätalojen videoneuvottelupisteeseen on kuitenkin syytä hankkia kauko-ohjattava kääntöpääkamera. Olen käyttänyt Canonin VC-C4 -mallia, joka on osoittautunut laadukkaaksi ja luotettavaksi välineeksi. Laitteesta on toki valmistunut uudempiakin versioita. Sony-valmistajalla on vastaavanlainen laite. Kääntöpääkamerassa voi joustavasti kauko-ohjata kameran suuntaa ja zoomata objektiivinkuvakulmaa. Automaattifokusointi ja valaistuksen tasaus toimii haasteellisissakin olosuhteissa suhteellisen hyvin. Jos eivät automaattiset arvot kelpaa ne voi yleensä myös ohittaa käyttäjän valitsemilla asetuksilla.Tämä on korkeatasoisen kylätalo/kotijärjestelmän kallein osa, noin 700 euroa.

Monitori

Monipuolisessa videoneuvottelussa välittyy osallistuvien henkilöhahmojen lisäksi muutakin kuvasisältöä, useimmiten työaseman työpöydällä olevaa grafiikkaa - vaikkapa PowerPoint-kalvoja. Tätä varten on vPoint HD:n -tasoisen videoneuvottelujärjestelmän osaksi on syytä hankkia kahden monitorin ns. DualHead video-ohjain. Matrox-valmistajan kortit ovat osoittautuneet luotettaviksi ja ongelmattomiksi, mutta hyviä kaksipäisiä ohjaimia on saatavana myös muilta valmistajilta. Digitaalista signaalia hyödyntävien DVI-monitoreiden kanssa piirto on erinomaista.

Tässä kahden monitorin asetelmassa voi vaivatta katsoa samalla saapuvaa ja lähtevää kuvaa. Oman kuvan ja toiselle osapuolelle jaetun työpöydän lisäksi näkyy toisessa monitorissa myös vastapuolen kuva.

— Ph. Donner