Kainuun musiikkioppilaitokset ovat käymistilassa. Puolangalta puuttuu opetuksen edellyttämät määrärahat ja Kuhmossa vaihtuu musiikkiopiston rehtori.
Nyt kaavaillaan musiikkiopistojen siirtoa maakuntayhtymän alaisuuteen. Samalla perätään mitä voisivat olla musiikkialan 'Kainuun mallit'? Kirjoittaja, osaamiskeskus Virtuosin tutkija Philip Donner pohtii, mikä on musiikkioppilaitospalvelujen asema maakunnan alueelle rakennettavassa tietoyhteiskunnassa.
Kirjoitus on ilmestynyt 12.6.2006 Kainuun Sanomien artikkelina. Tällä www-sivulla artikkelin pohjana oleva aineisto julkaistaan lyhentämättömänä.
Puolangan kunnan taloudellinen tila on pakottanut epätavallisiin ratkaisuihin. Kunnanhallitus on poistanut musiikkioppilaitostoimintaan tarvittavat määrärahat ilman, että kunnan jäsenille olisi kerrottu miten ongelmaan tulee suhtautua: Ei ole selvää poistuivatko palvelut lopullisesti, vai onko kyse vain hetkellisestä, kunnan taloutta tervehdyttävästä toimenpiteestä.
Musiikkia opiskelevien lasten ja heidän vanhempiensa kannalta kyse on oikeusturvasta. Heidän panostuksensa musiikkiin perustuu luottamukseen palvelujen saatavuudesta. Kun kunnan tuki poistuu, vastuu siirtyy yksipuolisesti oppilaiden ja heidän vanhempiensa kannettavaksi.
Tilanne on yleisemminkin ajatellen monella tavalla hälyttävä. Suomessa on muutamia kuntia, joissa ei ole vielä voitu järjestää musiikkioppilaitostoimintaa. Ennen tätä tapausta emme ole kuitenkaan kuulleet kunnista, joissa olemassa olevilta palveluilta olisi poistettu edellytykset. Onko Kainuu synnyttämässä ennakkotapauksen, joka murentaa korkealle tasolle nousseen musiikkioppilaitosjärjestelmän?
Festivaalinsa kautta maakunnan johtavaksi musiikkipitäjäksi noussut Kuhmo potee myös omaa musiikkiopistokriisiään. Kaupunginvaltuuston harmiksi opiston määräraharaamit ovat ylittyneet - viimeksi jopa 75.000 eurolla. Toistuvat ylitykset kielivät omapäisyydestä ja hyvien hallintomenettelyjen murentumisesta.
Vuosikausia virkavapaana olleella rehtorilla ei ole ollut tarvittavaa kiinnostusta musiikkiopiston varsinaisen tehtävän johtamiseen. Vastuunjaossakin on ilmennyt epäselvyyttä, kun aina ei ole ollut selvää johtaako opistoa viransijainen vai virkavapaana oleva rehtori. Kriisi alkoi purkautua, kun rehtori päätti erota virastaan siirtyäkseen päätoimisesti hoitamaan kansanmusiikin projektitoimintaa.
Syntyneissä olosuhteissa ulkopuoliset tahot ovat nähneet tilaisuuden tulleen maakunnan musiikkioppilaitosten toiminnan uudelleenjärjestelyille. On spekuloitu: Eikö virka kannattaisi jättää täyttämättä ja sen sijaan pohtia parempia, maakunnallisesti toteuttavia ratkaisuja? Kuhmon kaupungin johdon kanta on kuitenkin selvä. Musiikki on kaupungin vetovoimatekijä ja vahva musiikkiopisto on elävästi kehittyvän musiikkikulttuurin peruspilari.
Kriisi näyttää laukaisevan kipinän, joka sytyttää tarpeen etsiä uusia keinoja tärkeäksi koetun palvelun turvaamiseksi ja kehittämiseksi. Mistä löydämme keinot maaseudun hyvinvointipalvelujen tehostamiseksi? Valtakunnan katseet suuntautuvat juuri nyt tänne Kainuuseen, joka on maakuntahallinnon kehittämisen näyteikkuna.
Tähän mennessä hallinnon keskittäminen näyttää olleen hallintokokeilun päämenetelmä. Kainuulaista menettelyä on ruvettu kutsumaan filiaalimalliksi. On arveltu, että organisoimalla hallintoa suuremmiksi yksiköiksi, päästään taloudellisiin säästöihin ja tehokkuuteen.
Kun musiikkiopistot halutaan siirtää maakuntayhtymälle, niin ajatuksena on, että hallintoa ei kannata järjestää moneen kertaan. Näin vapautuneet resurssit voidaan suunnata opiskelijoiden ohjaamiseen.
Skeptikot arvuuttelevat saadaanko tällä tavalla aikaan todellisia säästöjä, kun kussakin toimipisteessä kuitenkin tarvitaan pätevä pedagoginen koordinaattori. Hallintokokeilu on myös koettu negatiiviseksi asiaksi; mekanismiksi, jonka avulla palveluja siirretään pois. Kriitikkojen silmissä virta näyttää vievän maakunnan keskukseen, Kajaaniin.
Löytyykö säästämisen ja supistamisen synnyttämän ikävän narinan tilalle iloisempi sävel? Kainuun maakunta on valinnut tietoyhteiskunnan rakentamisen elinkeino- ja palvelutoiminnan kehittämisen keskeisimmäksi välineeksi.
Tietoyhteiskunta on yhteiskuntamuodostuma, jonka keskeisin tuotantotapa on informaation tuotanto. Hyödyntämällä tieto- ja viestintäteknologiaa voidaan panostaa kansalaisten ja asiantuntijoiden kuulemiseen. Näin toteutuu tasa-arvo ja niiden korkeatasoinen kehittäminen entistä paremmin julkisten palvelujen kohdalla.
Tässä tarkastelutavassa keskittämiseen perustuvat mallit voidaan nähdä rakenteina, joissa on yksi viisas ja monta tyhmää. Viisaalla on valta ja muilla riittävästi nöyryyttä noudattamaan älykön yksin keksimiä ohjeita.
Tietoyhteiskunta perustuu yhteisöllisyyteen, kansalaisten kuulemiseen ja osallistamiseen heitä koskevien päätöksien teossa. Jaetun vastuun kautta kasvaa halu kehittää myös omaa tehtävää. On aihetta toivoa, että musiikkialan toimijoilla on valmiutta yhdessä pohtia uusia toimintatapoja.
Tietoverkoissa tapahtuvaa opetusta kohtaan tunnetaan oikeutetusti samanlaisia epäluuloja kuin mitä tahansa muuta yhteiskunnallista murrosta kohtaan. Opettajat pelkäävät menettävänsä työtilaisuuksiaan ja musiikkioppilaitokset toimipaikkojaan. Sähköisesti toimiva opetus koetaan vieraaksi, uusia valmiuksia vaativaksi toimintaympäristöksi, joka syö perinteisen opetuksen edellytyksiä.
Kuhmossa kehitetyn toiminnan lähtökohtana ei ole olemassa olevan opetuksen tai hallinnon korvaaminen verkossa toteutuvilla vastineilla. Kasvokkain tapahtuvan opetuksen merkitystä ei ole haluttu kyseenalaistaa. Verkko-opetus ei ole mikään pula-ajan konsepti, jolla laatuopetus vaihdetaan halpaan korvikkeeseen.
Tieto- ja viestintätekniikka laajentaa toimintamahdollisuuksia ja opetuksen laatua. Syntyy opettajapanoksia ja opetussisältöä, joita ei ole aikaisemmin voitu tuottaa. Tavoitetaan kansalaisia, jotka eivät entuudestaan ole olleet opetuksen piirissä. Parhaimmillaan musiikin verkko-opetus synnyttää jopa aivan uusia pedagogisia asetelmia.
Kuhmon musiikkiopiston kanssa tuotetut kokeet kertovat koruttomasti sähköisen musiikkioppilaitostoiminnan eduista. Soitinopetusta tuotetaan soittimille, joissa ei ole paikallisia opettajavoimia. Opetustarjotin ulottuu kontrabasson soiton opiskelusta pianonsoittoon. Tutkintojen kuulusteluissa saadaan aikaan matkakulujen säästöä, kun pätevyyden omaava kuulustelija voi seurata tutkintoa laadukkaan äänentoiston omaavan videoneuvottelulaitteen välityksellä.
Kun kanteleensoiton opettaja Riitta Huttunen joutui muuttamaan paikkakunnalta, videoneuvotteluopetus antoi mahdollisuuden jatkaa opettaja/oppilas -suhdetta. Näin tapahtui myös saksofoniopetuksen kohdalla. Vakinainen opettaja siirtyi muualle ja tilalle tuotettiin oululainen Jaakko Nurila, joka oli oppilaille entuudestaan tuttu. Opetuksesta tuotettu videotallenne antaa myös oppilaan vanhemmille mahdollisuuden seurata opettajan neuvoja. Samalla voidaan myös tarkkailla perheen musiikkiopiskelijan työn etenemistä.
Musiikkiteoreettiset ja historia-aineet ovat aluetta, jossa verkko-opetus on helpoimmin osoittanut voimansa. Näissä aineissa opetuksen laatu kohenee, kun multimediaan pohjautuva verkko-opetus tuo opettajan työpöydälle verkossa tuotetun aineiston kirjon. Kokoamalla opiskeluryhmä eri toimipisteistä saadaan riittävän iso oppilasmäärä.
Sähköinen musiikkioppilaitostoiminta luo edellytykset entistä tasokkaammalle opetukselle. Perustutkinnon suorittaneet, pitemmälle ehtineet viulunsoiton opiskelijat voivat osallistua mestariluokkaopetukseen maestro Pinchas Zukermannin johdolla. Opettajien täydennyskoulutusta on toteutettu Jorma Panulan kapellimestarikurssien yhteydessä.
Vapaan säestyksen koulutus on tällä hetkellä kuuma pianonsoiton täydennyskoulutuksen aihe. Virtuosin Jarmo Kaijansinkon ja Seppo Hovin kanssa suorittamat kokeilut osoittavat, että videoneuvotteluopetus soveltuu erinomaisesti vuorovaikutteisesti etenevän vapaan säestyksen opetukseen.
Osaamiskeskus Virtuosi ja Pirkanmaan ammattikorkeakoulu (PIRAMK) ovat sopineet sähköisen musiikkioppilaitostoiminnan käynnistämisestä Kainuun maakunnassa. Virikkeenä on ollut tuottaa musiikkitoimijoiden omintakeinen panos Kainuun hallintokokeiluun.
Virtuosi on yhdessä Kanadan ja USA:n musiikin verkko-opetuksen asiantuntijoiden kanssa noussut alan kärkitoimijaksi. PIRAMK pyrkii alan opettajakoulutuksen tyyssijaksi. Toiminnan selkärangaksi on kaavailtu verkostomaisesti toimiva musiikin verkko-opetuksen laboratorio.
Verkkoviestintään perustuvat menetelmät eivät ratkaise musiikin opetuksen haasteita vippaskonsteihin turvautumalla. Tieteen kriteereillä etenevä kehittämistyö vaatii huolellista eri vaihtoehtojen testaamista ja arviointia. Tässä tarvitaan maakunnan toimijoiden myötävaikutusta.
Pyrkimyksenä on kuitenkin tuottaa toimintamalleja, jotka tekevät maakunnasta verkko-opetuksen edelläkävijän. Samalla syntyy opetuspalveluja, joita voi paikasta riippumattomina tarjota maan kaikkiin kolkkiin. Esimerkiksi puhallinsoiton opetus edustaa joiltakin osin opetussisällön reuna-aluetta. Kainuusta eri puolille maata suuntautuva opetus voidaan luonnehtia eräänlaiseksi työnsiirroksi.
Musiikin opetuksen ulottamien taajamien ulkopuolelle on etäopetuksen erityinen haaste. Kainuun maakunta on haja-asutusalueiden osalta yksinomaistanut langattoman ns. WiMAX-tietoliikenteen laajakaistan perusratkaisuna. Tulevaisuuden maakunnalliset palvelut perustuvat ainakin musiikin osalta videopohjaiseen tekniikkaan. On vielä toteen näyttämättä, että WiMAX sopisi kahdensuuntaiseen, videoteknologiaan pohjautuvan opetuksen alustaksi.
Kylien tietoviestintävalmiuksia vahvistavat monipalvelukeskukset antavat kehittäjille mahdollisuuden kurkottaa tulevaisuuteen, jos ne varustetaan optiseen kuituun perustuvilla tietoliikenneyhteyksillä. Voi kai perustellusti väittää, että on halvempaa rakentaa palveluja hyvin toimivien kuin ongelmallisten alustojen varaan. Näin toteutettuina musiikinopetuksen, terveydenhuollon ja koululaitoksen pilotit tuottavat järjestelmiä, jotka toimivat myös tulevaisuudessa.
Kannattaa myös huomata, että langattomat verkot ja optisen kuidun ratkaisut eivät välttämättä ole vaihtoehtoisia alustoja. Virtuosin kansainvälisten kumppaneiden kanssa hankitut kokemukset osoittavat, että korkeatasoiseen tietoliikenteeseen perustuvat ratkaisut ovat oleellisesti erilaisia kuin edellisen sukupolven tietoliikenteeseen perustuvat järjestelmät. Ne ovat usein laadukkaampia ja selvästi halvempia kuin puutteellisesti toimivien verkkojen varaan rakennetut toteutukset.
Maakunnan musiikkiopistojen toiminnan uudistaminen ei ole yksikoikoisesti palo- ja pelastustoimeen verrattava asia. Sähköinen musiikkioppilaitostoiminta näyttää kuitenkin avaavan mahdollisuuksia, jotka yllättävälläkin tavalla voivat vahvistaa Kainuussa annettavan opetuksen laatua ja sisällön rikkautta.
Huolta herättää erilaiset aluepoliittiset intohimot. Tilalle tarvitaan malttia ja luottamusta herättäviä toimia. Keinot löytyvät tietoyhteiskunnan työkalupakista.
Helsingissä on juuri avattu suomalaisen tekstiilitaiteen seitsemäs triennaali. Taiteilija Maiju Ahlgren on kirjaillut Jorvin sairaalan psykiaatrista tulosyksikköä varten tekemiinsä tyynynpäällisiin mietelauseita, joista ehkä voi olla meillekin apua. Eräs niistä kuuluu näin: 'Tärkein matka, jonka ihminen voi tehdä, on mennä toista puolitiehen vastaan.' Löytyykö psykiatrian yksiköstä älyä tarkastella musiikkioppilaitostoimintaa riittävän monipuolisesti?
— Philip Donner